Katri

Kia Ora Suomi!

Melkein 11 kuukautta tullut tayteen taalla maapallon toisella puolella, Uudessa-Seelannissa. Enaa vajaa kaksi viikkoa jaljella ja sitten kaikki tarkeet ja vahemman tarkeet tavarat ja muistot laukkuun ja lentokoneeseen. Jos rehellisia ollaan en haluaisi palata viela takaisin Suomeen. Ei siksi etten haluisin tulla Suomeen vaan koska en haluaisi hyvastella tata kaunista, rentoa elamaa taynna olevaa saarivaltiota.

Koko vuosi on ollut mita mielenkiintoisempi kokemus, en vaihtaisi tata mihinkaan. Voin jo nyt sanoa etta tippa tulee linssiin, kun pitaa sanoa hyvastit niin monelle tarkeaksi tulleelle ihmiselle ja rakkaalle kodille. En voi valehdella etta vuoteen ei olisi sisaltynyt huonompia seka huonoimpia paivia. Totutteleminen uuteen ymparistoon, ihmisiin ja kouluun on toisinaan todella raskasta. Mutta kotoota tulevan tuen ja taalta loydettyjen hyvien ystavien kanssa selviaa suunnilleen mista vaan.

Vuoteni taalla on ollut paras vuosi elamastani. Olen joutunut vaihtamaan perhetta useampaanki otteeseen erinaisista syista mutta se on ollut vain osa uuttaa jannittavaa seikkailuani. Olen joutunut tilanteisiin joihin en olisi osannut iki paivina varautua tai joita en olisi osannut odottaa, kuten pankkikortin kopioitiin. Voin sanoa, etta tama unohtumaton seikkailu on kasvattanut ja karastanut hurjasti.

Koulu taalla on varmasti monelle vaihto-oppilaalle aikamoinen muutos. Koulupuvusta ollaan todella tiukkia. Sen pitaa aina olla puhdas, tarkasti saantojen mukainen, ei lavistyksia, hiukset “luonnolliset” yms. Oppiaineet valilla on tuntuneet vahan liiankin helpoilta, mutta esimerkiksi outdooredjucation tai Maori oppiaineina on olleet tosi avartavia Uuden-Seelannin kulttuuriin, ymparistoon ja urheilulajeihin. Outdooredjucationissa meilla oli myos outdooredjucation camp jossa me harjoteltiin highropesia, kayakingia ja mountainbikingia. Koulu on jarjestanyt myos muutamia retkia kuten Tongariro Alpine Crossing ja White Island trip. Kummatkin olivat omalla laillaan mielenkiintoisia ja avartavia retkia. Kesaloman lopulla Tammikuussa meilla oli myos Year 13 Camp. Camp oli mita hauskin ja sain monia monia uusia kavereita koulusta joihin en olisi muulloin tutustunut.

Jouduin siis vaihtamaan perhetta muutamaan otteeseen alku taipaleellani, mutta kaikkien mutkien jalkeen tapasin perheeni jossa asuin suurimman osan ajasta 10 kuukautta. Perheessani oli isa, aiti, 16-vuotias sisko ja 13-vuotias veli. Perhe oli mukava ja otti minut moniin paikkoihin mukaan. Perheeni oli hyvin uskovainen ja joka sunnuntai oli kirkko. Kotini oli aika kaukana kaikesta, noin puolen tunnin bussimatkan paassa joten liikkuminen paikkoihin oli valilla hieman hankalaa. Parasta kuitenkin oli, etta ikkunastani saatoin nahda kauniin sinisen meren ja upean hiekkarannan, eli rannalle ja uimaan matka oli noin 2 minuuttia. Kotini oli tavallaan pieni mukava rantatalo jossa talviaikaan kylmina iltoina lammitimme takan.

Vapaa-ajalla ja lomalla minulla oli aina jotakin ohjelmaa. En voi oikeastaan sanoa etta olisin nahnyt tylsaa paivaa taalla. Esimerkiksi ensimmaisella koululomallani menin South Island tourille jossa matkustimme noin 40 muun vaihto-oppilaan kanssa lapi Uuden-Seelannin Etela-Saaren. Vaikka olinkin korkeassa kuumeessa, nautin joka paivasta ja hetkesta tourilla suunnattomasti. 18-vuotis syntymapaivillani kavin tekemassa jotain unohtumatonta, laskuvarjohypyn lentokoneesta. Ja muitakin extreme-lajeja olen paassyt kokeilemaan kuten bungyn tein Rotoruassa ja Jetskiingia koitin eraanakauniina viikonloppuna taalla Mountilla. Viikonloput vietin yleensa kavereideni kanssa mita milloinkin tekemassa. Kesalomalla tuli suurimman osan ajasta maattua auringossa ja uitua meressa kavereiden kanssa. Piti tosin ostaa pari purkkia aurinkorasvaa, koska taalla aurinko on noin kymmenen kertaa voimakkaampi kuin koti-suomessa! Uusi-vuosi taalla Mountilla sujui upeasti. Vietin sen suomalaisen kaverini Mikon ja muiden kavereiden kanssa Mountilla juhlien, katsoen monia musiikki- ja tanssi showta seka upeata keskiyon ilotulitusta meren ylla. Sita nakya ei helpolla unohda! Toisinaan viikonloppuina vietimme ns. perhe viikonloppua jolloin saatoimme kayda patikoimassa laheisilla kukkuloilla tai kylassa host-isovanhemmillani Aucklannissa. Kerran jopa paasin koittamaan luistelua Aucklannissa, mika on harvinainen kokemus monelle kiwi-lapselle, koska koko maassa on vain muutama jaahalli.

Aika taalla on mennyt ihan liian nopeasti. Jos pystyisin, kaantaisin kelloja taaksepain ja tekisin joitakin asioita toisin, mutta suurimman osan ajasta voin sanoa etta olen kayttanyt kuten toivoinkin. Kielitaitoni on kehittynyt omasta ja taalla olevan Englannin opettajani mielesta erittain hyvin, mika oli yksi tarkeimmista tavoitteistani. Toinen hyvin tarkea taivoitteeni oli, etta otan tasta vuodesta irti minka pystyn ja haastan itseni tavoitteisiin joita en olisi ennen pystynyt suorittamaan. Onnistuin tassa milestani erittain hyvin. Loydan kuitenki loppujen lopuksi tarkeimmaksi ihmissuhteiden solmimisen. Loysin taalta monia ystavia joita en tule koskaan unohtamaan ja joidenkin ihmisten kanssa olen jo sopinut tapaavani jatkossa. Voin jo luvata, etta palaan viela jonain paivana takaisin tanne Tyynen meren toiselle puolelle.

Katri Sainio