Mikko K

Hello! Kia Ora!

Tervehdys täältä Tyynen valtameren puolelta! Nyt on tullut täyteen yhdeksän kuukautta täällä Uuden-Seelannin kauneudessa. Suomessa lumet ovat jo pääosin sulaneet ja kesä on varmasti kovaa vauhtia tulossa. Täällä Uudessa-Seelannissa päinvastoin alkaa tulemaan syksy kesän (välillä liian kuumankin) jälkeen ja sen mukana kovin epätasaiset sääolosuhteet. Aamulla pitää laittaa takkia toisen päälle, päivällä kuumuus iskee ja illalla onkin aika taas kaivaa villasukkia laatikoista, onneksi tuli otettua mukaan.

Täällä Uudessa-Seelannissa joka koulujakson välissä on kahden viikon loma ja viimeisimmällä lomalla matkusteltiin Pohjois-Saaren mielenkiintoisimpiin kohteisiin, mm. Rotoruaan, jossa on kuumia lähteitä ja rikin haju leijuu koko kaupungin yllä, pääkaupunki Wellingtoniin ja yleensä tutkisteltiin Uuden-Seelannin kulttuuria. Joululomalla kävin Etelä-saaren retkellä. Uusi-Seelanti on todellinen turistipaikka, esimerkiksi kotikaupunkini Taurangan väkimäärä tuplaantui kesällä turistien johdosta. Tosin esimerkiksi saunasta ei ole tarvinnut luopua, läheisessä kylpylässä on sauna, jonka kiukaassa muuten lukee "made in Finland". Tosin siellä kylpylässä ei heitetä vettä kiukaalle ja asteita saattaa olla ehkä joku 40.

Koulu on ollut helpompaa, mitä kuvittelin. Se sujuu, kun on koko ajan mukana. Ihan vaan tiedoksi, niin olen opiskellut koulussa matikkaa, englantia, turismia, kotitaloutta, Maoria (Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaiden kieltä) , draamaa ja kaikenlaista muutakin. Urheiluakin olen harrastanut. Pelasin koulun tiimissa krikettiä, (luulin, että olin menossa krokettiin), lentopalloa ja sulkapalloakin olen käynyt aina välillä lätkimässä. Koulussani on noin 1500 opiskelijaa, joka on aika normaali koulun koko täällä. Koulupukuna meillä on koulun logolla varustettu mustatakki, räikeän punainen villapaita, valkoinen kaulus T-paita, shortsit, harmaat polvisukat ja nahkakengät. Tosin tiettyjä poikkeuksia koulupuvussakin on kuten kesällä on sandaalit jne. Minun koulun yksi painopisteistä on kansainvälisyys ja meillä onkin sellaiset 70 vaihto-oppilasta joka puolelta maailmaa!

Hostperheiden kanssa on ollut aika säpinää, olen joutunut vaihtamaankin, mutta nyt kaikki on mitä parhaimmin. Minun isäntäperheessä on äiti Kerry, hän on tohtori, sitten on 17-vuotias hostveli Luke ja 15-vuotias sisko Emily. Asumme meren rannalla kaupungin läheisyydessä. Minulla on oma huone, josta on näkymät merelle ja läheisille vuoristoille. Normaali päivä menee sillä tavalla, että herätys on siinä seitsemän aikoihin ja oman aikamme kiisteltyä Luken kanssa suihkuvuorosta, menen suihkuun tai aamupalalle. Sitten Kerry heittää minut bussille ja koulu alkaa yleensä 8.45 am ja loppuu 3.10 pm. Sitten illalla on harrastuksia, kavereiden tapaamista jne. Ai niin, ja läksyjä. :)

Paluu Suomeen odottaa jo kulman takana, vaikka en voi enkä halua Uutta-Seelantia koskaan unohtaa. Englannin kieli on kehittynyt huomattavasti, nyt ei oikeastaan tule enää ajateltua mitä sanoo, sitä vaan lörpöttää, mitä mieleen tulee. Kielen oppiminen on kehittänyt itsetuntoa. Vaikka ilman ongelmia vuotta maailman toisella puolella ei voi viettää, voin sanoa käsi sydämellä, että tälläinen mahdollisuus avartaa maailmankuvaa, antaa kattavan kielitaidon ja hyvän pohjan tuleville opiskeluille ja työelämälle.

Jos suunnittelet vaihtarivuotta kaukomaille, on Uusi-Seelanti mielestäni yksi hyvä varteen otettava vaihtoehto.

-Mikko Kankaala